Syysulkoilua, hassuttelua ja puolivuotispäivä.

Ohhoh, miten aika meneekin nopeasti! Meidän vauva on jo puolivuotias, iso tyttö. Puolivuotisneuvolassa mitoiksi saatiin 9305 g ja 65,7 cm eli ruoka pienelle maistuu hyvin... :) Ja äidin selkä huutaa hoosiannaa!!!

Ulkoilusta meillä tykkää koko perhe, oikein huomaa miten Milja on aina ulkoilun jälkeen hyvällä tuulella ja aikustenkin mieli virkistyy.



Kävelyretki lähiympäristössä syyskuun ruskaa ihailemassa, onneksi ihan läheltä kotia löytyy kivoja polkuja!



Isi keksi pienelle hauskan hatun, ja koko perhettä nauratti!



Milja "lukee" eteisen mattoa.



Retki kirkkokiville, maisemat oli upeat! Niitä oli mukava isin kanssa tutkia.



Matka taittui mukavasti polkuja pitkin äidin kyydissä.



Voi juku, mistä näitä tällaisia värikkäitä juttuja on tänne maahan tullut?



Jokohan Milja voisi keinua, puolivuotispäivään on muutama päivä? Hauskaa näyttää olevan!



Puolivuotispäivän aamu!



Jee, joko mä oon niin iso että saan olla syöttötuolissa? Jipii!
Tää vois olla se "virallinen" puolivuotis potretti.



Perjantai 15.10., ihan kuin olisi jo oikea talvi?



Uutta pulkkaa piti vahän sunnuntaina takapihalla testata, ei kyllä oikeen hyvin luistanu!



Voi möllötys, ehkä tää on hauskempaa sitten kun on enemmän lunta!

Kesäelämää, vähän syksynkin puolelle!

Kameroiden muistikortit on nyt tyhjennetty, se tietää uusia kuvia blogiin. Edellisestä kerrasta onkin aikaa!

Tällähetkellä meillä hiukan väsy painaa, Milja heräilee edelleen yöllä n. 3 kertaa syömään, joten yöt on aika katkonaisia. Päivät on kuitenkin helpottuneet ja pikkuhiljaa saattaa saada jotain tehtyäkin kun Milja on hereilla. Sehän viihtyy välillä hetken lattialla itekseenkin!

Elämä pienen tytön kanssa on ihan mahtavan ihanaa, koko ajan pieni oppii uusia taitoja ja sitä on mukavaa seurata. Viimeisin uusi asia taitaa olla kiljuminen kovaa ja korkealta siten, että äidin ja isin korvat meinaa haljeta!

Kuvia heinäkuun alusta eteenpäin:


Heinäkuun helteillä omalta pihalta on etsitty varjopaikka.



Heinäkuun lopulla "omalla" leikkipaikalla keinumassa, keinuminen on mukavaa!



Pienenpieni retki lähimetsään, tammenlehdet on jännittäviä. Voisikohan näitä syödä?



Isin sylissä on hyvä ihmetellä veden liikkeitä.



Sonjan sylissä katsellaan kaukaisuuteen.



Pienikin osaa nauttia rauhallisesta löhöilystä aurinkotuolissa, olis kyllä voinu olla vähän vähemmän kuuma!



Asuntomessujen jälkeen suuntana oli Amarillo, pienellä oli kyllä vielä omat eväät, mutta hienosti jaksoi olla vanhempien ruokaillessa!



Elokuussa isin jo mentyä kesäloman jälkeen töihin leikitään olkkarin lattialla, huomaa kuvaan sattunut telkkarin teksti... :)



Hiukan testailtiin uutta syöttötuolia, vaikka Milja ei vielä saisi istua. Maissinaksu maistui tässä hyvin!



Tälläkertaa leikkeihin on päässyt Valtteri-virtahepo ja Nestori-norsu, lattialla viihdytään jo aika hyvin kun oman navan ympäri pyöriminen on opittu syyskuun alussa!


Ja sitten tuoreita kuvia tältä viikolta:


Vielä Milja ei pääse eteenpäin, mutta peruuttaminen onnistuu... Lapsi ehti maanantaina portaiden alle kun äiti keräsi tavaroita ulkoilua varten.


Pikku-nuhanenä tutkii ruohon kasvua. On paljon mukavampaa ulkoilla kun välillä pääsee tutkimaan maata, eikä tarvitse koko ajan nököttää vaunuissa!



Milja auttaa miehiä rakennuspuuhissa.



Luonnon ihmeitä tutkimassa.

Elämää...

Se on kesä nyt ja koko perhe lomailee. Niinpä on taas aikaa laittaa uusia kuvia edellisen kuukauden ajalta. Kuvista sen huomaa kuinka mahdottoman paljon meidän pieni on kasvanu, ja olihan keskiviikon neuvolassakin painoa jo 5105 g ja pituutta 57,3 cm eli melkeen kaks kiloa ja kymmenen senttiä syntymämitoista... :)


Eka nimipäiväni ja lahjaksi saamani lelukaari, tää on tosi kiva!



Reissussa Veikkolassa 24.5., Tiina-tädin kanssa aamupalapöydässä... :)



Kummeilta lahjaksi saatua puuta istuttamassa mökille, uni vaan maistui koko ajan.



30.5. mekkoon puettuna nautiskelen sängyllä.



Automatkailua dinosaurus-haalarissa ja uusissa aurinkolaseissa.



20.6. vatsallaan köllöttelyä sohvalla, päätä jaksaa jo kannatella niin hyvin että vatsallaankin on mukavaa.

Tyttärestämme tuli siis Milja Maria Puhakka.

Lauantaina 15.5. vietimme pikkuisemme ensimmäista juhlaa ihanien vieraiden seurassa. Juhlan aihe oli tietenkin vauvamme hienosti alkanut elämä ja pääosassa hänen nimensä Milja Maria Puhakka. Juhlan kaksi ensimmäistä tuntia Milja näyttikin vieraille esimerkkiä hyvistä unenlahjoistaan nukkumalla kaiken hälinän keskellä.

Milja ja vanhemmat kiittävät vieraita loistavista juhlista!

Muutama kuva


Milja vanhempiensa kanssa kuuntelemassa kummien hienoa puhetta


Onnellinen perhe omalla takapihalla nimen paljastamisen jälkeen


Isin sylissä jo vapaammassa asussa, juhlavaatteet oli aurinkoisena päivänä liikaa


Äidin ja Miljan juttutuokio


Iltaakohden alkoi jo pienintäkin juhlijaa nukuttamaan, silloin isin olkapäällä on hyvä rötköttää

Kohta vauva on jo kuukauden!

Kolme viikkoa on jo oltu kotona ja muutaman päivän kuluttua vauva on jo kuukauden ikäinen. Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, elämä vauvaperheenä on niin ihanaa!

Vauva on jo kovasti alkuajoista muuttunut, johonkin on kadonnut se meidän vastasyntynyt ja tilalle on tullut pikkuvauva, jolta löytyy selvästi jo luonnettakin. Äiti ja isi on onnellisia pääasiassa yöt hyvin nukkuvasta pienokaisesta, mutta päiväunille ei aina meinatakaan käydä sitten millään... Ja sitten kiukuttaa! Hereillä vauva jaksaa olla jo useamman tunnin ja mukavimmin aika menee isin ja/tai äidin kanssa leluja ihmetellessä. Suosikkilelu on tällä hetkellä äitiyspakkauksen naamahelistin, joka on meillä nimetty "Heimo-helistimeksi".

Ja kuvia...

Eka yö kotona ja vauva nukkuu omassa sängyssä.

Kuuden päivän ikäisenä isin rakastavassa sylissä.

Kahdentoistapäivän ikäisenä testailemassa kantoreppua äidin kanssa, välillä repussa on mukavaa ja välillä ei...

Kolmeviikkoisena vatsallaan leluja ihmettelemässä.

Seuraavan kerran päivityksiä on luvassa sen jälkeen, kun pikkuisemme nimi kerrotaan nimiäisissä ensi lauantaina.

Sairaalaelämää

Lauantaina pääsimme vihdoin kotiin sairaalasta! Nyt onkin sopiva aika muistella sairaala-aikaa ensimmäisten kotipäivien jälkeen.

Synnytysosastolla oli ennätysruuhkat ja viihtyisäksi reissua ei voi kuvailla, niinpä äiti oli jo ihan täynnä osastolla oloa. Osastolla ei ollut hetken rauhaa missään ja nukkuminenkaan ei onnistunut neljän hengen huoneessa jatkuvassa metelissä. Onneksi isä oli aloittanut isyysloman ja oli joka päivä äidin tukena osastolla, yhdessä oli mukavaa opetella vauvan hoitoa. Alunperin kotiutumista oli suunniteltu sunnuntaille, mutta hyvin leikkauksesta toipunut äiti ja imemään oppinut lapsi olivat jo päivää aikaisemmin valmiita lähtemään.

Kuvia sairaala-ajalta.

Isi tapaa tyttärensä ensimmäistä kertaa n. 10 minuutin iässä.
Ensimmäinen kuva otetaan saman tien.

Isi tutustuu pienokaiseen äidin ollessa vielä heräämössä.

Lääketokkurainen äiti ja n. 4 tuntia vanha vauva
tapaavat ensimmäisen kerran.

Äidin ja isin kulta syntymän jälkeisenä aamuna.

Onnellinen perhe odottelee kotiinlähtöä.

Vauva lähtövalmiina suureen maailmaan.

Tulihan se sieltä!

Tiistaina 13. 4. klo 13:58 päättyi pitkähkö odotus.
Lähdimme sairaalaan maanantaina n. klo 19:n jälkeen. Johannalla alkoi olla sen verran kivuliaita supistuksia ettei kotona enää pärjännyt. Siinä maanantai-ilta, -yö sekä tiistai aamupäivä harjoiteltiin synnyttämistä, mutta ei suostunut tyttö tulemaan luonnollista tietä. Lopulta pienoinen saatiin leikkauksen kautta maailmaan. Onnellinen isä huolehti tyttärestään ensimmäiset tunnit kun äiti oli vielä heräämössä nukutuksen jäljiltä. Noin klo 18 äitikin näki hedelmänsä ensimmäistä kertaa ja ainakin isältä vierähti kyyneleet tunteikkaassa kohtaamisessa. Pitkä odotus, mutta varmasti kaiken väärti!

Kuvassa pikkuinen 38 minuutin ikäisenä.

Olo alkaa olemaan suuri!

Tänään on viikkoja 38+4, pikkuhiljaa alkaa olo olemaan aika valtavan suuri. Todisteena tänään otettu kuva. Vielähän tässä saattaa mennä vaikka muutamakin viikko ennen jakaantumista!

Toiveita kuitenkin elätellään, että jo piankin saatais oma pikkuinen syliin. Supistuksia on taas ollu enenmmän ja välillä tosi kipeitäkin. Ehkä vaikka ennen pääsiästä?!

Kahdesta viivasta kalkkiviivoille...

Eli miten tyttäremme aika omassa masuyksiössä on sujunut...

Kaksi viivaa testiin ilmestyi heinäkuun viimeisenä päivänä, päivä on jäänyt hyvin mieleen. Naimisiin oli menty tasan viikkoa aikasemmin ja pää pilvissä kuljettiin vielä muutenkin. Enhän mä uskonu testiä tehdessä, että se olis positiivinen, olo oli ehkä vähän erilainen mut ei mikään ihmeellinen. Puhelimessa piti sit kertoa tulevalle isille uutisista, ja itkuhan siinä tuli... Petri oli yövuorossa ja mun piti mennä aamuvuoroon, joten aamulla ei keretty nähä ku pikasesti pihalla.

Ensimmäisen kerran vauvan tulo tuntui todelliselta kun käytiin varhaisultrassa raskausviikolla 8, pieni sydän löi ja pituutta oli vauvalla kokonaiset 6 mm. Tästä muutaman päivän kuluttua oli ensimmäinen neuvola ja meistä alko todella tuntumaan, että meille tulee vauva.

No hyvin pian tän jälkeen alkoki tuntumaan ihan fyysisesti, että jotain mun sisällä tapahtuu... Alko nimittäin se "alkuraskauden" pahoinvointi pahenemaan, ei ollu enää vaan ihan pelkkää pientä kuvotusta vaan wc-pöntöstä tuli mun hyvä ystävä. Ensiks uskoin, et eihän tätä kauaa kestä, siinä rv 12 menee varmasti ohi... No ei menny, loppujenlopuks oksensin vielä rakenneultran jälkeenkin viikolle 22. Välillä veti olon aika heikoks, mutta hyvän asian takia kyllä kesti.

Toisen kerran me nähtiin meidän pikkunen niskapoimu-ultrassa rv 12. Tutkimus jouduttiin tekemään kahteen kertaan, kun ekalla kerralla vauva oli sinnikkäästi sellasessa aseenossa ettei sitä poimua saatu mitattua. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja pikkunen kasvo vauhdilla.

Marraskuun lopulla käytiin Helsingissä pienellä reissulla ja Femedassa yksityisellä rakenneultrassa, kun ei Mikkelin kaupunkin sitä meille tarjonnu. Lääkärinä oli 4D-ultran tekijänä tunnettu Bruno Cacciatore ja me oltiin todella tyytyväisiä. Vauva näky 4D-kuvassa tosi hienosti ja kaikki oli erinomaisesti. Tässä vaiheessa painoarvio oli 390 g ja se tuntu valtavan paljolta. 100 % varmsti meille tyttöä lupaili, ja vauvan tulo tuntu taas piirun verran todellisemmalta. Lääkärikeskuksesta ulos tullessa oli tulevilla vanhemilla herkkä olo. Tällä reissulla uskallettiin tehdä jo ensimmäisiä isoja hankintojakin, Ikeasta tuli mukaan pinnasänky patjoineen ja hoitopöytä. Muutama vaaleenpunainen vaatekin oli pakko ostaa, vaikka se ei ihan tulevan äidin lemppariväri ookkaan.

Joulukuun alussa alko tulemaan ennenaikasia supistuksia, jotka tietenki ekakertalaista säikäytti. Niitä sit saikulla rauhoteltiin ja pitkin keskiraskautta niitä oli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vauvalla ei onneks ollu missään vaiheessa hätää, eikä ennenaikasta syttytystä pidetty kovinkaan suurena riskinä, mutta levätä piti... Et hyvin rauhallisesti tuli otettua monta kuukautta. Hankintoja ja valmisteluja tehtiin pikkuhiljaa, eikä haluttu kovin paljoa jättää ihan viimetippaan. Lopullisesti töistä jäin sit pois ennen helmikuun puolta väliä ja ensimmäinen mammalomapäivä oli 27.2.2010.

Nyt on siis päästy jo hyvin kalkkiviivoille ja tän viikon tiistaina tuli täyteen 37+0, eli vauva on täysaikanen. Maanantaina synnytystapa-arviossa painoarvio oli 2800 g, ja lupa normaaliin synnytykseen on saatu. Nyt vaan odotellaan, milloin vauva haluaa tulla tutustumaan paremmin äitiin ja isiin. Muutamana iltana on jo tiukkojakin supisteluja ollu, mutta vielä ne on aina rauhottunu... Laskettu aika on 6.4. eli siihen olis kuitenkin vielä reilu kaks viikkoa.