Eli miten tyttäremme aika omassa masuyksiössä on sujunut...
Kaksi viivaa testiin ilmestyi heinäkuun viimeisenä päivänä, päivä on jäänyt hyvin mieleen. Naimisiin oli menty tasan viikkoa aikasemmin ja pää pilvissä kuljettiin vielä muutenkin. Enhän mä uskonu testiä tehdessä, että se olis positiivinen, olo oli ehkä vähän erilainen mut ei mikään ihmeellinen. Puhelimessa piti sit kertoa tulevalle isille uutisista, ja itkuhan siinä tuli... Petri oli yövuorossa ja mun piti mennä aamuvuoroon, joten aamulla ei keretty nähä ku pikasesti pihalla.
Ensimmäisen kerran vauvan tulo tuntui todelliselta kun käytiin varhaisultrassa raskausviikolla 8, pieni sydän löi ja pituutta oli vauvalla kokonaiset 6 mm. Tästä muutaman päivän kuluttua oli ensimmäinen neuvola ja meistä alko todella tuntumaan, että meille tulee vauva.
No hyvin pian tän jälkeen alkoki tuntumaan ihan fyysisesti, että jotain mun sisällä tapahtuu... Alko nimittäin se "alkuraskauden" pahoinvointi pahenemaan, ei ollu enää vaan ihan pelkkää pientä kuvotusta vaan wc-pöntöstä tuli mun hyvä ystävä. Ensiks uskoin, et eihän tätä kauaa kestä, siinä rv 12 menee varmasti ohi... No ei menny, loppujenlopuks oksensin vielä rakenneultran jälkeenkin viikolle 22. Välillä veti olon aika heikoks, mutta hyvän asian takia kyllä kesti.
Toisen kerran me nähtiin meidän pikkunen niskapoimu-ultrassa rv 12. Tutkimus jouduttiin tekemään kahteen kertaan, kun ekalla kerralla vauva oli sinnikkäästi sellasessa aseenossa ettei sitä poimua saatu mitattua. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja pikkunen kasvo vauhdilla.
Marraskuun lopulla käytiin Helsingissä pienellä reissulla ja Femedassa yksityisellä rakenneultrassa, kun ei Mikkelin kaupunkin sitä meille tarjonnu. Lääkärinä oli 4D-ultran tekijänä tunnettu Bruno Cacciatore ja me oltiin todella tyytyväisiä. Vauva näky 4D-kuvassa tosi hienosti ja kaikki oli erinomaisesti. Tässä vaiheessa painoarvio oli 390 g ja se tuntu valtavan paljolta. 100 % varmsti meille tyttöä lupaili, ja vauvan tulo tuntu taas piirun verran todellisemmalta. Lääkärikeskuksesta ulos tullessa oli tulevilla vanhemilla herkkä olo. Tällä reissulla uskallettiin tehdä jo ensimmäisiä isoja hankintojakin, Ikeasta tuli mukaan pinnasänky patjoineen ja hoitopöytä. Muutama vaaleenpunainen vaatekin oli pakko ostaa, vaikka se ei ihan tulevan äidin lemppariväri ookkaan.
Joulukuun alussa alko tulemaan ennenaikasia supistuksia, jotka tietenki ekakertalaista säikäytti. Niitä sit saikulla rauhoteltiin ja pitkin keskiraskautta niitä oli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vauvalla ei onneks ollu missään vaiheessa hätää, eikä ennenaikasta syttytystä pidetty kovinkaan suurena riskinä, mutta levätä piti... Et hyvin rauhallisesti tuli otettua monta kuukautta. Hankintoja ja valmisteluja tehtiin pikkuhiljaa, eikä haluttu kovin paljoa jättää ihan viimetippaan. Lopullisesti töistä jäin sit pois ennen helmikuun puolta väliä ja ensimmäinen mammalomapäivä oli 27.2.2010.
Nyt on siis päästy jo hyvin kalkkiviivoille ja tän viikon tiistaina tuli täyteen 37+0, eli vauva on täysaikanen. Maanantaina synnytystapa-arviossa painoarvio oli 2800 g, ja lupa normaaliin synnytykseen on saatu. Nyt vaan odotellaan, milloin vauva haluaa tulla tutustumaan paremmin äitiin ja isiin. Muutamana iltana on jo tiukkojakin supisteluja ollu, mutta vielä ne on aina rauhottunu... Laskettu aika on 6.4. eli siihen olis kuitenkin vielä reilu kaks viikkoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti